Tampereen seudun Vpl. Pyhäjärvikerhon retki Tampere – Ylöjärvi – Virrat – Ruovesi – Tampere 19.5.2018

Tampereen seudun Vpl. Pyhäjärvikerhon retki Tampere – Ylöjärvi – Virrat – Ruovesi – Tampere 19.5.2018 (Teksti ja kuvat Pirjo Kiiala)

Matkaamme luotsasivat oppaanaJuhani Viita ja auton ohjaimissa Ari Mattila. Lähdimme Keskustorin Vanhalta Kirkolta Näsijärven rantaa myötäillen valtatielle 12.Kouluajoilta jo muistamme, että Näsijärvi kuuluu Kokemäenjoen vesistöön. Siilinkari oikealla sai meidät muistelemaan Suomen sisävesien suurinta vesiliikenneonnettomuutta 7.9.1929, jolloin matkustajalaiva Kuru upposi ja 136 ihmistä hukkui Näsijärveen Siilinkarin edustalla.

Lielahden Vaitinarossa tie vaihtui numeroksi 65. Hetkessä olemmekin jo Ylöjärven puolella.Tien vasemmalle puolelle jää Suomen toiseksi suurin ravirata Teivo. Ylöjärvestä on Tampereen kyljessä kehittynyt vireä yrittäjyyskunta, puutarhakaupunkinakin tunnettu. Käännyimme kohti Ylä-Pirkanmaata.Ylöjärveen liitetyssä Kurussa on Tampereen seudun ammattiopetuksen TREDUN  metsäalan oppilaitos, mutta siellä onmyös merkittävääkiviteollisuutta. Poikkesimme valtatieltä Parkkuussamutkaiselle hiekkatielle, jonka päässä pysähdyimme tutustumaan Kivityöliike E. Väisänen Oy:n tuotantoon. Päätuotteena Väisäsellä on hautakivet, joiden kivilaatu on tasaisen harmaa ja musta, sekä kirjava, tai sitten arvokas Pirkanmaan maakuntakivi; pallograniitti. Kuulimme myös, että Tampereen ”rotvallikivet” tulevat Kurusta. Näimme melko järeän terän, jolla sahataan kiveä. Myymälässä oli mitä erilaisimpia kivituotteita, koruista alkaen.

Palasimme takaisin valtatielle.Opaskertoi, miten J. L. Runeberg oli saanut tarinoita kirjaansa alueen Suomen Sodan paikkakunnan veteraaneilta: Carl Gustaf Polvianderilta, joka osallistui Suomen sotaan Porin rykmentin lipunkantajana ja häntä pidetään mahdollisena esikuvana J.L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa kertojana esiintyvälle vänrikki Stoolille. Toisena vänrikki Stoolin esikuvana on mainittu entinen aliupseeri ja vänrikkiFredrik Adolf Pelander, joka asui Ruoveden Ritoniemen talossa samoihin aikoihin.

Virtain Vaskivedellä pysähdyimme Rasintupaanmunkkikahville. Paikka on entinen talouskauppa. Mukaankin voi ostaa leipää, munkkeja ja ”Ammumellejä”. Kahvitauko virkisti oloa mukavasti. Matka jatkui ja kuulimme itsenäisyytemme alkuvaiheista ja Vaskivedellä käydyistä taisteluista Suomen sisällissodassa. Ajoimme ohi Koronkylän, jossa on syntynyt pispalalaiskirjailija Lauri Viidan Emil-isä.

Pysähdyimme Härköskylässä Matias-kappelille. Vuonna 1983 parikymppinen Matti Helimäki (josta myöhemmin tuli pappi) ehdotti isälleen Kostille, että Puskalan kodin pihakoivikkoon pitäisi rakentaa kappeli. Matias-kappelin avajaisia vietettiin kesäkuussa 2009. Kirkko on kunnianosoitus suomalaiselle käsityötaidolle ja virtolaiselle talkoohengelle. Matias-kappeliyhdistys perustettiin vuoden 2007 lopulla.

Matias-kappeli

Yhdistys toimii lahjoitus- ja avustusvaroin eikä se tavoittele toiminnastaan voittoa. Matias-kappelin on tarkoitus toimia myös ulkopuolisten käytössä olevana kokoontumistilana. Kappelinalttaritauluna on iso ikkuna, josta on näkymä koivikkoon ja sen takana olevalle Härkösenlahdelle. Hiljennyimme hetkeksi penkeille kuulemaan oppaan kertomaa kappelin historiaa ja lauloimme Suvivirren.

Matteuksen-kappelin alttaritaulu oli vaikuttava näky

Seuraava kohteemme oli Helmien talo vanhalla Herrasenkoululla valtatie 66:n varrella Virtain Herraskylässä. Kyseessä onSuomen suurin korutarvikkeiden erikoisliike. Hyllyjä kiertäessä sen kyllä voikin uskoa.Jatkoimme matkaa ohi I-maailmansodanaikaisen kenttälinnoitusalueen Marttisen saarelle ja lounaalle Perinnekylään. Matka jatkui maittavan lounaan jälkeen Mikontaloon, jossa jouduimmekin entisaikaisille, totisen paikan kinkereille.

Puheenjohtaja Aila Kuhlman sai lukutehtävän.

Ohjelma kyllä keventyi ja laulettiin Kuppari Ullat ja Suutarin emännän kehtolaulut.Yhdessä huoneessa oli Karjalan evakoista kertova näyttely. Perinnekylän muihin nähtävyyksiin tutustuttiin vain pihasta käsin. Katse osui tuulimyllyyn joka on ns. harakkamylly ja se on rakennettu vuonna 1828. Aikoinaan mylly on sijainnut Kurjenkylän Isoniemen tilalla. Perinnekylään historialliset rakennukset on 1980-luvulla tuotu Virtain eri kylistä.

Ajettiin kaupungin keskustaan ja käytiin satamassa, jonne Tampereen MustastalahdestaRunoilijantienä tunnettua vesireittiä liikennöi S/S Tarjanne. Alus on vuonna 1908 rakennettu höyrylaivalegenda, joka on Suomen – ellei koko maailman – ainoa reittiliikenteessä yhä kulkeva matkustajahöyrylaiva. Tarjanne tulee Virroille taas kesäkuusta alkaen tiistaisin ja torstaisin ja palaaTampereelle seuraavana päivänä.

Matkamme jatkui Killinkoskelle, jonne Virtain kaupunki on Killinkosken kyläyhdistyksen kanssa kehittänyt vanhoista tehdastiloista mielenkiintoisen ja monipuolisen – yhden Suomen suosituimmista matkailukohteista, jossa on Kulttuurimatkailukeskus Wanha Tehdas. Sen suunnitteli vuonna 1908 Suomen tuotteliain kirkkoarkkitehti, Alavudella syntynyt Josef Stenbäck. Vuonna 1928 valmistunut Killinkosken kirkko on yksi hänen tuotannossaan harvinaisista kuudesta puukirkosta, joista Pirkanmaalla on toinenkin; Keikyän kirkko Sastamalassa.

Wanhan tehtaan kohteet ovat: Into-keskus, jossa on I.K. Inhan elämäntyötä, Nauhateollisuusmuseo, ”Kamerataivas” – Suomen kameramuseo, Kuvittaja Marjaliisa Pitkärannan muistoateljee, Kylämuseo: Killin parturi-kampaamo, Nostalgiset lelut, Kirpputorihalli ja Killin kirjakirppu, Valokuvaamo Tenhola, Vanhojen opetustarvikkeiden kokoelma, Wanhan  tehtaan  kuppila ja VPK:n  Wanhan palokaluston näyttely. Kaikki tämä löytyy saman katon alta, vanhoista tehdassaleista, portaita nousten ja laskeutuen.

Suomalainen nauhateollisuus sai alkunsa Killinkoskella, kun oululainen vuori-insinööri P.G. Holm perusti yhdessä kolholaisen Matias Bonnin kanssa Virtain Kehruu- ja Kutomotehtaan 1886 Killinkoskelle. P.G. Holm päätti laajentaa toimintaa 12 vuotta myöhemmin ja perusti nauhatehtaan 1898. Kaksi vuotta myöhemmin yritys muutettiin osakeyhtiöksi ja syntyi Ab P.G. Holm Oy (myöh. Inka Oy). Inka-olkaimet ovat tuttu tuote, mutta niiden lisäksi tehtaassavalmistetaan kudottuja ja punottuja nauha- ja nyörituotteita teollisiin tarpeisiin useille eri toimialoille. Tuotteita on myynnissä Nauhala Oy:n tehtaanmyymälässä. Virroilla on runsaasti muoviteollisuutta ja se tunnetaan Suomen virallisena juhannuskaupunkina.

Matka jatkui Ruovedelle. Tien varrelle jää vuonna 1982 on perustettu Helvetinjärven kansallispuisto, joka on Länsi-Suomen jylhimpiä erämaa- ja metsäalueita. Alueella sijaitseva Helvetinkolu on 38 m syvä ja 40 m pitkä, 2–2,5 m leveä kalliohalkeama järven kaakkoispäässä. Entisiä viljamakasiineja oli matkamme varrella mm. Ruovedellä ja opas kertoi näiden makasiinien tarpeellisuudesta. Vv. 1755 – 1756 pidetyillä valtiopäivillä säädettiin, että jokaiseen seurakuntaan oli perustettava makasiini, johon oli talletettava viljaa hyvinä satovuosina ja josta sai tarvittaessa lainata siemenviljaa. Laina oli maksettava takaisin korolla lisättynä. Makasiini toimi näin eräänlaisena pankkina. Näitä puusta, tiilestä tai kivestä rakennettuja makasiineja on nykyisin käytössä mm. museorakennuksina.

Ruovettä ovat tehneet tunnetuksi kuvataiteilijat, joiden ketju ulottuu katkeamattomana nykypäivään asti. Ruovedeltä ammensivat inspiraatiota muun muassa Akseli Gallen-Kallela ja Hugo Simberg, mutta myös säveltäjät, esimerkkinä Jean Sibelius ja Oskar Merikanto, ovat löytäneet innoitusta ja työrauhaa Ruoveden luonnosta. Ruovedellä Muroleen kanavan ympäristössä kuvattiin F. E. Sillanpään romaaniin perustuva, Matti Kassilan ohjaama Elokuu-elokuva. Ruovesi valittiin vuonna 1957 Yleisradion järjestämässä kilpailussa Suomen kauneimmaksi kirkonkyläksi. Pääkadun varrella on yhä Vinhan Kirjakauppa, jota on pitänyt sama suku vuodesta 1903.

Ruovesi vaihtui sitten Tampereeksi ja auton ikkunasta ihailimme graniittista Aunessiltaa. Se on entisen Teiskon alueella Kämmenniemen kaupunginosassa, vuosina 1898–1899 rakennettu yksiaukkoinen holvisilta. Sillan on suunnitellut arkkitehti Georg Schreck.

Viimeiseksi tutustuimme Teisko Viinitilaan. Omana tuotantona on monia eri viinilajeja. Suosittuja tapahtumia ovat olleet viinipuuvit (viininmaistajaiset), perhejuhlat ja lauluillat. Lisäksi sieltä voidaan järjestää tilaisuuksiin ruoka- ja juomatarjoilu. Matka jatkui ja tässä vaiheessa lauloimme Karjalaisten laulun, sekä Pirkanmaan maakuntalaulun; Kesäpäivä Kangasalla.

Puiden latvojen yli näkyi yksi Tampereen korkeista rakennuksista – Tammervoiman Tarastenjärven jätteenpolttolaitos, joka otettiin tuotantokäyttöön vuoden 2016 alussa. Laitoksessa hyödynnetään Pirkanmaalta ja Jyväskylästä kerättyä sekajätettä, josta se tuottaa noin 100 GWh sähköä ja 300 GWh lämpöä. Tammervoiman omistavat Tampereen Sähkölaitos ja Pirkanmaan Jätehuolto. Kierroksemme oli päättymässä, Näsinneula näkyi jo Näsijärven takana horisontissa. Valtatielle 12 tultuamme oli aika kiittää Ari-kuskia, Juhani-opasta ja kaikkia matkassa mukana olleitaonnistuneesta kotiseutupäivästä!

 

80total visits,1visits today